Jenkkifutista maailman toisella puolen
Saara Lehtonen aloitti jenkkifutiksen vuonna 2015 Eaglesin naisten joukkueessa. Kaudella 2016 Saara oli tukimiehen paikalla suuri osa Eaglesin puolustusta. Nyt alkuvuodesta 2017 Saaran opiskelut veivät hänet työharjoittelun muodossa toiselle puolelle maailmaa, Australian lämpöön. Jenkkifutis ei kuitenkaan jäänyt tauolle, vaan Saara on päässyt treenaamaan ja pelaamaan Melbourne Chargersin riveihin.
Alla Saaran kokemuksia matkan alkutaipaleelta, sekä jenkkifutiksesta Australiassa.
Olen aina ollut kiinnostunut Australiasta maana erikoisen luonnon, kauniiden rantojen ja ulospäinsuuntautuneen kulttuurin takia. Olen myös kuullut maasta puhuttavan paljon hyvää. Halusin jo toisena opiskeluvuotena lähteä vaihtoon Australiaan, mutta se ei silloin onnistunut. Nyt kolmantena vuotena tarjoutui mahdollisuus, joten siihen oli tartuttava. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja minulle tarjottiin täältä kolmen kuukauden harkka paikkaa trauma/ensiapuosastolta.
Olen viihtynyt Australiassa todella hyvin. Totta kai kaikkialla on omat oikkunsa, mutta ei pidä stressata liikaa. Täällä saa useasti kokea kuitenkin onnellisuutta siitä, että tänne on lähtenyt. Ihmiset ovat ystävällisiä, ruoka on hyvää ja aurinko paistaa (ainakin useimmiten). Välillä tosin +30 asteen helteet ovat tälle Suomalaistytölle liikaa, mutta niistäkin on selvitty, jopa pelipäivänä!
Tiesin, että kolme kuukautta taukoa jefusta olisi liikaa, varsinkin kun on oman joukkueen pelikausi tulossa ja koska oma pää ei kestäisi niin pitkää taukoa lajista. Netistä lähdin etsimään itselleni sopivaa joukkuetta, jotain tiimiä joka treenaisi suht. lähellä omaa kämppää. Löysinkin MUGC (Melbourne UniversityGridiron Club) Chargerssin ja laitoin heille viestiä, josko saisin tulla harjoittelemaan heidän kanssaan siksi ajaksi, kun olen täällä. Vastaus oli myönteinen ja ilokseni he ilmoittivat, että pääsen heidän kaudelleen pelaamaan, sillä se käynnistyi juuri kun saavuin tänne. Niinpä kerkesin heidän kanssaan 4 treenit käydä kunnes meillä oli kauden ensimmäinen peli.
Treenit eroaa aika paljon Suomen treeneistä. Voi tosin olla, että erot vaihtelevat myös tiimien mukaan, mutta näin minä olen asian kokenut tämän tiimin kanssa. Alkulämpät ovat aika ”helpot” ja kestävät paljon vähemmin mitä meille kotona. Ymmärrän toki, että jos on tosi kuuma päivä, niin ei välttämättä jaksa hirveästi lämmitellä, mutta itse on välillä pakko vetää vähän ekstraa, jos kerkeää. Myös treenien alkamisaika on välillä vähän niin ja näin. Oikea alkamisaika on 18:30, mutta treenit voi hyvin alkaa vaikka 19:00 ja kaikkea siltä väliltä. Tiedän pari pelikaveria jotka olisivat jo repineet pelihousunsa jos meillä olisi tällaisia treenejä Suomessa. Tehdään myös tämän joukkueen kanssa todella paljon samoja drillejä. Aluksi jaetaan porukka pelipaikkojen mukaan ja sitten tehdään parit drillit jonka jälkeen mennään yleensä tiimiin. Nyt kun on pelikausi menossa, niin lähinnä hiotaan pelikuvioita ja koitetaan mitkä jutut ensipelissä saattaisi toimia paremmin. Tämän joukkueen puolustuksen pelikirja on minulle todella outo verrattuna omaan, joten opeteltavaa on paljon. Saas nähdä miten oman joukkueen puolustuksen pelikirja luonnistuu kun kotiin palaa tämän reissun jälkeen.
Muita eroja ei jefussa ainakaan hirveästi ole. Taso eroja tietysti löytyy puoleen ja toiseen ja täällä kyllä huomaa (ja tuntee) ketkä mimmit pelaa myös rugbya. Huono puoli on se, ettei meidän joukkueella ole kotikenttää, joten jokainen peli on vieraissa. Meillä ei myöskään ole mitään yhteiskuljetuksia, mikä olisi minun mielestä hyvä olla, että kaikki olisivat sitten ajoissa paikalla. Kaksi peliä takana ja yhteen olen mennyt julkisella liikenteellä ja toiseen sain onneksi pelikaverilta kyydin. Kuitenkin huoltoporukka pitää huolen, että jokainen pelaaja pääsee jollain kyydillä pelipaikalle. Itseäni on huvittanut täällä oleva tapa, että pelien väliajalla pelaajat kerääntyvät kasaan (normi.) ja joukkueen valmentajat ja huoltajat tuovat syömistä. Tähän asti se on ollut hedelmiä ja karkkia(??). Itse olen tottunut tuomaan omia eväitä, kuten jotain energiapatukoita tms. Karkin syöminen muutenkin kesken pelin tuntuu hassulta. Muita ihmeempiä eroja ei tunnu olevan, mikä on minusta hyvä homma. Laji ja säännöt ovat samat ja se riittää. Huippu fiilis, että saa treenata lajia mistä tykkää, vaikka toisella puolella maailmaa.
– Saara
Voit seurata Saaran matkaa Australiassa hänen blogistaan:
https://strangerslikeme.blogi.net/blog/